Elämä nyt
Vanha sanonta siitä, kuinka kuva on enemmän kuin tuhat sanaa pitää hyvin paikkansa äitiyden taltioimisessa. Itse asiassa ollessani useita vuosia kotona pienten lasteni kanssa mietin usein, miten tämän kaiken voisi sanoittaa tai kuvata. Miten kertoa siitä, mitä näihin pitkiin päiviin ja nopeasti ohikiitäviin vuosiin sisältyy.
Pyrinkin siihen, että äitiytesi katalogi sisältää kaikkea sitä sanatonta, jota tunnetasolla ehkä koemme, asioita, jotka tekevät juuri sinun äitiydestäsi sellaista kuin se on, sinun arjesta sellaista, kuin se pienten lasten kanssa on. Kaunista sekametelisoppaa, niin arvokasta ja hyvää sellaisenaan ollen välillä raskasta, mutta kuitenkin tosi rakasta. Se on elämää. Nyt.
Ja mikä näissä gallerioissa on ehkä kaikista parasta: sinä olet siinä, näkyvillä, lapsen tai lastesi kanssa. Jättämässä heidän muistoihinsa jäljen, että sinä olit siinä.
Tätä se on, elämä nyt, arki teidän kanssanne. Te täytätte päiväni vauhdilla, kysymyksillä, äänisekamelskalla, kiintymyksellä, teistä ja asioista huolehtimisella.
Olette parasta ja rakkainta maailmassa, ja silti on hetkiä, jolloin en jaksaisi, jolloin haluaisin, että talo ja koko maailma olisi yksi suuri hiljainen tyhjiö, jossa kuulen vain oman hengitykseni äänen, jos sitäkään. Tila vain minulle ja ajatuksilleni ja sille, mitä juuri nyt kipeimmin tarvitsisin: saada olla hetken ilman kaiken täyttävää tehtävääni, vaikka se onkin ja tulee aina olemaan tärkein roolini, joka tulee jättämään teihin jälkeni.
Ja sitten kun te olette menneet - kouluun, kirjastoon, kaverille, ulkoilemaan - ei mene kauaa, kun kodin tyhjyys kaikuu korvissani ja alan kaivata elämän ääniä, tuttua rasittavaa nahistelua ja huolehtia, missä te olette, kuinka korkealle puuhun olette kiivenneet, ovatkohan sormet jo jäässä, kurniiko vatsassa välipalan nälkä tai miten selvitätte eteen tulleet erimielisyydet ja kannatteko kotiin vatsanpohjassa kurjia oloja.
Kaipaan yhtäkkiä sitä, että pienin tulee ja rutistaa, kertoo, että seuraa minua siksi vessaan asti, koska haluaa niin paljon olla kanssani.
Mikään muu asia elämässäni ei ole ajanut minua yhtä suureen koko olemassaoloani lävistävään ristiriitaan kuin te, jotka olette minulle kaikki ja joille saan hetken aikaa olla kaikki. Ja vaikka se on välillä raskasta ja arkista ja voimia vievää, on se myös rakasta, tärkeää ja antoisaa.
Se on elämää teidän kanssanne, arkea, jossa yritämme luovia ja sumplia ja oppia tuntemaan toisiamme, välittää, huolehtia, kaivata jonnekin, itseen ja pois ja toistemme luo takaisin.
En vaihtaisi ja joskus vaihtaisin, ihan vain hetkeksi. Jotta tuntisin taas, mikä on kaikkein tärkeintä.
Luottaisin rakkauteen.
Ihanaa viikkoa,
Päivi
newborn & motherhood photographer
Huom. Teksti ja kuvissa olevan äidin kuvat eivät liity toisiinsa.