Tunnelmia kuvauksista

Jäykkää pönötystä kameran edessä. Lasten pakottamista hymyilemään kameralle. Painetta, stressiä, turhautumista. Onhan kuvaus aina rahallinen panostus ja sijoitus, joten pakkohan näiden kuvien on onnistua! Nyt lapset kiltisti ja nätisti ja äkkiä vielä omat hiussuortuvat täydelliseen tikkiin ja keinotekoinen hymy kasvoille, vaikka ottaakin vähän päähän riehuvat lapset.

Mutta entäs se elämä. Elämä, joka ei lakkaa ja pysähdy kuvausten ajaksi. Aitous ja kauneus, joka on jo teissä, kaikessa siinä sekoilussa ja kaaoksessakin, jota arki äitinä välillä on.

Jokainen kuvaus on erilainen: on rauhallista, seesteistä ja intiimiä tunnelmaa. On sähläämistä, hikoilua ja hersyvää tunnelmaa. On naurua, onnen kyyneleitä ja rentoa viihtymistä. Kaikki tämä on juuri hyvää ja oikeaa ja riittävää. Voit aina luottaa siihen, että äitiyteen erikoistuneena valokuvaajana saan taltioitua teistä tärkeimmän: yhteyden ja rakkauden. Paras vinkkini kuvauksiin vanhemmille on, että lapset saavat olla lapsia, ja mitä rennommin pystyy tilanteeseen suhtautumaan, sitä aidompi ja varmempi on lopputulos.

“Kiitos, aivan ihania kuvia oot saanut!! Kauhean hämmentävää nähdä itsensä näin, kun arkiminä tuntuu olevan niin kaukana tästä seesteisestä ihmisestä, joka näissä kuvissa on. Iso kiitos vielä sulle, oli helppoa ja turvallista olla sun kameran edessä. Kuvauksen jälkeen oli olo kuin olis käynyt ystävän luona kylässä. <3”

Monelle newborn- tai äitiyskuvauksen varaaminen voi olla kerran elämässä -juttu, kun taas jotkut käyvät kamerani edessä pari kertaa vuodessa. Suhtaudun aivan jokaiseen kuvaushetkeen kuin se olisi ainoa laatuaan. Annan itsestäni jokaiseen kuvaukseen 150 % panostukseni, enkä voisi kuvitella tekeväni taidetta teistä liukuhihnameiningillä, sillä siinä kärsii vain luovuus ja uniikkius. Lisäksi kuvausten lomassa keskustelut syventyvät herkästi ja voit luottaa siihen, että kaikki kuvausten aikana jaettu on aina luottamuksellista.

“Kiitos Päivi sulle, oon selannut nuo kuvat useaan kertaan, ja oon ihan liikuttunut siitä kuinka upeasti oot saanut nuo meidän ikiliikkujat taltioitua. En voi kyllä tarpeeksi sun ammattitaitoa ylistää. Tuo (lapsen nimi) kuva oli kyllä niin mielettömän ihana kuva et mua ihan itketti.”

Kerron aina etukäteen vanhemmille, että kuvausten jälkeen saattaa jäädä olo, että tulikohan onnistuneita kuvia ollenkaan ja että pyörähditte kotistudiollani vain pistämässä paikat sekaisin. Nämä ovat tosi normaaleita tunteita ja by the way, jokaikinen lapsi on laittanut ajankulukseen paikat mullin mallin, joten kaikki nämä tunteet ovat todella normaaleja ja lapset ovat aivan tavallisia lapsia. Ei tarvitse nolostella sohvalla hyppivää leikki-ikäistä, lattialle vahinkopissat päästävää vaippapöksyä tai paidalleni puklaavaa vauvaa. Se on vain elämää.

“Mä en kestä. Miten voin ikinä kiittää tarpeeksi! Tai kertoa, miten tärkeitä nämä kuvat on. Nää on mulle koko maailma. Miten ihmeessä sä sait siitä hässäkästä jotain näin kaunista. Mä toivon, että mun lapset muistaa aina tän tunteen. Oot niin oikeassa työssä.”

Ja siinä me olimme, hän alusvaatteisillaan keskellä kotistudiota, ympärillä riekkuvat lapset, minä kamerani kanssa valmiuksissa ja valo iholla oli kaunis. Ja kaikki tuo: elämän ääneet, värit, ilo, hetken koomisuus, heittäytyminen ja luottamus. Juuri hyvää ja riittävää ja oikeaa, perheen näköistä. Oikeastaan ihan parasta.

Lämmin kiitos palautteistanne!

Parhain terkuin,

Päivi

newborn & motherhood photographer

Huom. Kuvat ja palautteet eivät liity toisiinsa.